Radikaali myötätunto auttaa navigoimaan kulttuurien välisissä jännitteissä

Monikulttuurisen työelämän ja kansainvälisen liiketoiminnan konteksteissa on aina riski väärinymmärryksille ja väärintulkinnoille. Ympäri maailman eri kulttuureista tulevat työntekijät ovat elämänsä varrella oppineet ja sisäistäneet erilaisia arvoja ja normeja, minkä myötä heidän käytöksensä ja päätöksentekonsa voivat erota suurestikin toisistaan. Monikulttuurinen työelämä tuokin mukanaan paljon rikkauksia, mutta mahdollisesti myös joitain haasteita. (1)

Ei olekaan ihme, että ammattilaiset kaipaavat koulutusta monikulttuurisuudesta. Olen kouluttanut lukuisia rikosseuraamuslaitoksen, seksologian ja sote-alojen ammattilaisia sekä yliopisto-opiskelijoita kulttuurien vaikutuksesta asiakas- ja ihmistyössä. Monikulttuurinen osaamiseni on karttunut uskontotieteen ja antropologian opintojeni myötä, mutta erityisesti käytännön työkokemuksen kautta: Olen työskennellyt monikulttuurisessa ympäristössä vammaistyössä, koulunkäyntiavustajana ja järjestömaailmassa maahanmuuttajajärjestöjen kehittämisen parissa. Olen luotsannut sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa hanketta, joissa edistin seksuaaliterveyttä arabian, darin, kurdin ja persian kieliryhmissä. Viimeisimpänä olen työskennellyt projektipäällikkönä ja terapeuttina oikeusministeriön rahoittamassa hankkeessa, jossa kehitettiin menetelmiä ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikoksiin syyllistyneiden uusintarikollisuuden ehkäisemiseen.

Monikulttuurinen osaaminen ja sen mahdottomuus

Tarkastellessamme monikulttuurista kenttää, törmäämme lukuisiin erilaisiin käsitteisiin: monikulttuurinen kompetenssi, kulttuurisensitiivisyys, kulttuurien välinen kompetenssi, kulttuurienvälinen kommunikatiivinen kompetenssi, interkulttuurinen kompetenssi, kulttuurien välinen osaaminen.

Jo tämä herättää kysymyksiä: Miten nämä eroavat toisistaan ja onko tämä todella näin vaikeaa ja monimutkaista? Mitä tämä kulttuurinen osaaminen eli kompetenssi oikein on?

Onko kulttuurinen kompetenssi jotain, mitä ammattilaisella on? Eli onko se tietoisuutta omista uskomuksista, arvoista ja ennakkoluuloista? Jos on, tämä sisältää ajatuksen siitä, että itseään voisi kehittää. Mutta voiko tällaista tietoisuutta kehittää ja missä määrin? Entä miten omia uskomuksia, arvoja ja ennakkoluuloja voi muokata?

Vai onko kulttuurinen kompetenssi taitoja? Eli onko se osaamista soveltaa interventioita ja ottaa niihin mukaan asiakkaan kulttuuria? Mutta milloin tällainen on välttämätöntä ja hyödyllistä?

Vai onko kulttuurinen kompetenssi sittenkin prosessi, joka on koko ajan muutoksessa? Tällöin työskentely keskittyy vuorovaikutukseen ja kulttuurinen kompetenssi näyttäytyy erinä eri asiakkaiden kanssa. Eli kyseessä olisi dynaaminen prosessi. Mutta mitä nämä dynaamiset mekanismit ovat?

Tämä herättää liudan lisäkysymyksiä: Voidaanko kulttuuri eristää joksikin tekniseksi taidoksi, jota voidaan opettaa? Ovatko kulttuuriset tekijät aina keskeisiä asiakkaan tilanteen kannalta vai voiko tämä ajatus myös estää ymmärrystä? Tarvitaanko kulttuurista osaamista vain, jos asiakkaan kulttuuri eroaa omasta? Mutta eikö jokaisella ihmisellä ole oma kulttuurinsa, myös työntekijällä? Eli kulttuureita on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Entä mitä teemme sillä faktalla, että kulttuuri ei ole staattinen vai koko ajan muuttuva? Miten ihmeessä voimme integroida kulttuurista kompetenssia käytäntöön? (2,3.)

Monista kysymyksistä huolimatta, kulttuurisen kompetenssin nähdään usein sisältävän uskomusten/asenteiden läpikäynnin, sekä tiedon ja taitojen lisäämisen (4,5). Lisäksi niin sanottua minietnografista lähestymistä on ehdotettu kulttuurisen kompetenssin haasteiden selättämiseen. Tällainen lähestymistapa sisältää työntekijän halun ymmärtää toista hänen näkökulmastaan ilman yleistyksiä sekä kyvyn käyttää avoimia kysymyksiä työskentelyssä. (2) Näissä ajatuksissa ei mielestäni ole mitään väärää tai moitittavaa. Itsekin olen kouluttanut lukuisia kertoja näistä teemoista.

Samalla kuitenkin olen aina hieman kyseenalaistanut sitä, onko tämä todella koko totuus ja ratkaisu kulttuurien väliseen kommunikointiin ja yhteistyöhön.

Myötätunto on keskeisintä kulttuurien välisten jännitteiden ratkaisemisessa

Työntekijöiden ja myöskään johtajan on mahdotonta tietää kaikista kulttuureista ja ymmärtää kaikkia erilaisia kulttuureihin liittyviä normeja ja käytösmalleja. Saati pysyä kärryillä omien uskomusten ja asenteiden muutoksista. Tästä huolimatta organisaatioissa on pystyttävä ratkaisemaan kulttuurien välisiä ja muutenkin moninaisuudesta johtuvia konflikteja. Myötätunto on monikulttuurisissa konteksteissa keskeisin arvo ja taito. Se auttaa navigoimaan onnistuneesti kulttuurien välisissä jännitteissä.

Myötätunnon arvolla ja radikaalin myötätuntoisella asenteella sekä toiminnalla on mahdollista luoda autenttista, syvää ja aitoa emotionaalista sidettä ihmisiin kulttuuristen rajojen ja muurien yli.

Usein työntekijät odottavat ja haluavat konkreettisia työvälineitä, eli listoja, menetelmiä ja metodeja työelämän epämiellyttävien ja haastavien kulttuurien välisten konfliktien ratkaisemiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi. Näitä toki on olemassa, mutta samaan aikaan on tärkeä ymmärtää radikaalin myötätunnon voima ylittää kaikkia rajat meidän ja muiden välillä, tuoda ihmisiä yhteen.

Artikkeli kuva: Ezgi Deliklitas, unsplash