Yhteenkietoutuneisuus – olemme riippuvaisia toinen toisistamme myös työelämässä

Yhteenkietoutuneisuus työelämässä on teema, josta olisi tärkeää puhua paljon enemmän. Kun emme huomioi tätä teemaa, teemme itsekeskeisiä ja lyhytnäköisiä ratkaisuja, jotka eivät ole hyväksi muille eivätkä lopulta myöskään itsellemme.

Yhteenkietoutuneisuus on keskeinen osa myötätuntoa. Se luo kehyksen sille, miksi myötätunto on tärkeää myös työelämässä ja miksi työelämän epämiellyttävien ja vaikeiden tilanteiden ratkaisemisessa radikaalin myötätuntoiset ratkaisut ovat keskeisiä.

Myötätunto eli välittäminen on lääke pahoinvointiin. Pahoinvoinnilla tarkoitan (työ)elämän yleisiä epämiellyttäviä ja kivuliaita ajatuksia ja tunteita. Sellaisia, joita yleensä haluamme välttää ja vältellä, koska pahoinvointi ei tunnut kivalta. Organisaatioissa pahoinvointi voi näyttäytyä esimerkiksi psykologisena, eettisenä ja teknostressinä, uupumisena, ahdistuksena, suurena työmääränä ja pitkinä työvuoroina, suruna, vihana, sairastumisina ja kuolematapauksina sekä kuormittavina ja vaikeina kollegojen välisinä ihmissuhteina (1).

Yhteenkietoutuneisuus myötätuntotutkimuksissa

Common humanity ja shared humanity – näitä termejä yleensä käytetään myötätuntotutkimuksissa yhteenkietoutuneisuuden yhteydessä. Niillä kuvataan yleisinhimillisyyttä kärsimyksessä: Kärsimys yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Yleisinhimillisyyden huomioiminen voi ehkäistä myötätunnon sekoittumista sääliin, jota buddhalaisessa filosofiassa pidetään myötätunnon niin sanottuna lähivihollisena. Se on lähivihollinen siksi, että se voi helposti näyttää myötätunnolta, mutta todellisuudessa myötätunnon vastaisesti sääli tekee erottelua ihmisten välille. Myötätuntoon liittyy vahvasti yhteyden ja tasapuolisuuden arvot ja asenteet. (2,3,4.)

Yleisinhimillisyyden vastakohtana on eristäytyminen ja yhteyden puutteen tunne (2,3,4,5). On selvää, että eristäytyminen ja yhteyden puutteen tuntemukset eivät tee ihmiselle hyvää arjessa eivätkä myöskään työelämässä. Tämä on nostettu esiin lukuisissa työelämän myötätuntotutkimuksissa (6).

Professori ja myötätuntotutkimuksen maailmankuulu pioneeri Kristin Neff (5) viittaa kirjassaan psykologian tohtori Tara Brachiin, joka on todennut vieraantuneisuuden tunteen kulkevan käsikädessä arvottomuuden tunteen kanssa: Jos olen arvoton, miten voisin kuulua mihinkään?

Tätä voi myös miettiä organisaatioiden kontekstissa: Jos työntekijä tuntee olevansa arvoton, vailla myötätuntoa eli välittämistä, miten hän voi kokea kuuluvansa työyhteisöön? Mitä tästä seuraa työntekijälle ja laajemmin työyhteisölle ja organisaatiolle?

Haastavat työelämän tilanteet ja yhteenkietoutuneisuus

Ihmisillä on luontainen tarve muodostaa turvallisuuden tunnetta synnyttäviä suhteita ja ryhmiä. Yhteenkuuluvuuden tunne aktivoi ystävällisyyden tunteen tavoin aivojen kiintymysjärjestelmän. Yhteenkuuluvuutta kokevat ihmiset eivät säikähdä niin helposti vaikeita tilanteita ja selviävät niistä helpommin. Egojen kilpailu, minä/me vastaan muut -ajattelu, taas lisää vastakkainasettelua, vihaa ja erillisyyden tunnetta. (5.)

Työelämän haastavien ja epämiellyttävien tilanteiden ratkaisemiseksi onkin tärkeää, että työyhteisössä nähdään yleisinhimillisyys, mikä puolestaan tuo ihmisiä yhteen. On yksinkertaisesti helpompi tarttua ja ratkoa haastavia ja epämiellyttäviä tilanteita, kun tila on kaikille turvallinen ja tasapuolinen.

Mikäli tilanteita ei kohdata, asioita ei oteta puheeksi eikä vuorovaikutus ole kunnioittavaa, lopputulos ei voi olla kovin hyvä. Ongelmat kasaantuvat, haastavia ja epämiellyttäviä tilanteita vältellään entistä enemmän, välinpitämättömyys toisia ja työtä kohtaan lisääntyy, vihan ja katkeruuden tunteet saavat valtaa, pahoinvointi kumuloituu, irtisanoutuminen on mielessä. Ongelmat jatkuvat kotiin, huonot kokemukset vaikuttavat seuraavassa työpaikassa, uupumus valtaa mieltä ja kehoa. On selvää, että juuri yhteenkietoutuneisuuden vuoksi epämiellyttävien tilanteiden välttely ja väistely lisäävät pahoinvointia, joka kumuloituu kumuloitumistaan.

Haastavan ja epämiellyttävän tilanteen välttely ja väistely oman hetkellisen hyvinvoinnin vuoksi ei siis välttämättä ole pitkäjänteisin ratkaisu. Silläkin on vaikutuksensa. Me Heartcoressa rohkaisemmekin jokaista pohtimaan omaa toimintaansa ja sitä, miten se vaikuttaa työyhteisöön, organisaatioon sekä laajemmin yhteiskuntaan. Kilpailuun ja suorittamiseen rohkaiseva työelämämme sekä samalla tarve pitää yleisinhimillisyys ja yhteenkuuluvuuden tarve mielessä voi kuitenkin olla melkoinen dilemma.

Hienoa on, että voimme oppia hengittämään myötätuntoisesti tämän dilemman äärellä, tarkastella omaa rooliamme työyhteisössämme ja ottaa vastuuta siitä, millaiseksi rakennamme työyhteisömme. Tämän myötä työyhteisön jäsenet todennäköisesti uskaltavat tarttua vaikeisiin tilanteisiin sekä selviytyä työelämän aallokossa hyvinvoivempina.   

Yhteenkietoutuneisuus – vastuuta, helpotusta ja kiitollisuutta

Kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä, on merkitystä yhteenkietoutuneessa työelämän verkossa. Yhteenkietoutuneisuus nostaa esiin jokaisen työelämän toimijan oman vastuun.

Organisaatioissa tulee aina miettiä, mitä tehdään, miten tehdään, miksi tehdään ja mitä tästä teosta seuraa itselle, muille, organisaatiolle ja myös laajemmin yhteiskunnalle.

Yhteenkietoutuneisuus tuo myös helpotusta erityisesti auttamistyössä oleville. Usein kuulee ja näkee työntekijöitä, jotka uupuvat yrittäessään pelastaa ja poistaa asiakkaan kärsimystä. Koska kaikki maailmassa on yhteenkietoutunutta ja yksi työntekijä on vain yksi osa asiakkaan elämän polulla, hänen elämänsä pelastamista on usein turha ottaa omille harteille. Jokainen työntekijä on tärkeässä roolissa siinä mielessä, että kaikella on merkitystä, mutta työntekijän ei kannata uuvuttaa itseään.

Yhteenkietoutuneisuuden ajattelu saa myös mielemme niin sanotusti laajenemaan. Jos ajattelemme vain ”minä, minun, minulle, minusta”, ajattelemme ainoastaan yhtä ihmistä. Jo hokemalla ”minä, minun, minulle, minusta”, voi tuntea, kuinka mieli ja keho pienenevät, supistuvat. Ahdistus ja masentuneisuus lisääntyvät, pahoinvointi kasvaa sekä viha, kateus ja välinpitämättömyys nostavat päätään. Jos taas pohdimme kaikkia miljardeja ihmisiä ja muitakin olentoja, voimme huomata mielen laajenevan. Myötätunnossa on kyse juuri tästä – huomaamme kaikki olennot ympärillämme ja haluamme siirtää fokusta itsestämme muihin. Se yksinkertaisesti tekee meille hyvää.

Yhteenkietoutuneisuus tuo myös mukanaan kiitollisuuden muista ihmisistä. Kukaan meistä ei olisi olemassa tässä maailmassa, saisi koulutusta, työtä, rahaa ynnä muuta ilman toisia ihmisiä. Jos katsot työpaikallasi ympärillesi, voit huomata, että mitään asioita ja ihmisiä ei olisi ympärilläsi ilman muita ihmisiä ja heidän panostustaan.

Mikään ei ole syntynyt tähän maailmaan itsestään, vaan kaikki on olemassa lukuisten muiden tekijöiden ansiosta. Me todella tarvitsemme muita ihmisiä ympärillemme. Emme voi myöskään harjoittaa ja kehittää myötätuntoamme ilman muita ihmisiä. Sinäkään et lukisi tätä blogipostausta tai pystyisi kehittämään työyhteisöä ja työn kestävyyttä ilman muita ihmisiä.